Mietin taannoin Ylläksen keväthangilla matkaa tehdessäni, mistä kirjoittaisin. Siinä syntyjä syviä pohtiessani rupesin käymään mielessäni läpi, mitä kuluneisiin vuosiin Oulun parraimmassa lääkiksessä opiskellessa on mahtunut – ja siihenhän on mahtunut vaikka ja mitä.
Ajatukseni keskeytti heti alkuunsa vanhempi herrasmies, joka huikkasi ohi hiihtäessään hyvät keväänjatkot leveästi hymyillen. Sitä samaa takaisin toivotellessani oivalsin, että oikeastaan kaikkia ensimmäisenä mieleen tulleita muistoja yhdistää kohtaaminen. Kohtaamiset opiskelutoverien, potilaiden ja sairaalan työntekijöiden kanssa sekä päivittäin samalla kaavalla toistuvat, mutta aina niin riemastuttavat kohtaamiset Medisiinan henkilökunnan kanssa, vaikkakin näissä puolet ajasta menee nolostuneena puhelimen tuijottamiseen ja opiskelijakortin kaivamiseen Tuudosta, koska on sen joka kerta jostain syystä unohtanut tehdä valmiiksi. Silti pleksin takaa kuuluvat tutut litaniat ja kahden sekunnin katsekontakti lämmittävät mieltä.
Fuksivuodelta käteen jäi kasa uusia tuttavuuksia (ja makromonisteita), joiden ansiosta preklinikasta selvittiin, vaikka suurin osa siitä olikin kaukana tavallisesta opiskeluarjesta kampuksella. Toisena vuonna muutaman päivän TK-harjoittelu, ja samalla ensimmäinen mahdollisuus itsenäisesti kohdata potilaita, toimi hyvänä muistutuksena siitä, ettei opiskelu ja se mitä varten opiskellaan, ole pelkkää yksin puurtamista vaan ennen kaikkea vuorovaikutusta. Omia vuosikurssilaisia kun ei ollut juuri muualla kuin Zoomin breakout roomeissa mahdollista edes nähdä, puhumattakaan muista kollegoista.
Kulunut, ja samalla ensimmäinen lukuvuosi klinikassa on ollut jännittävä ja opettavainen. Syksyllä jo pelkästään OYS:n käytävillä suunnistaminen sai välillä hikikarpalot otsalle, kun nyt reittiä keskusröntgeniin etsivälle vierailijalle voi jo huomattavasti itsevarmemmin osoittaa ainakin suurin piirtein oikeaan suuntaan lähtevän käytävän. Toki medisiinisiäkin taitoja on tarttunut rutkasti käteen ja luonnollisesti myös potilaiden kohtaamista on saanut harjoitella, niin paljon kuin sitä vaan on itse ollut valmis harjoittelemaan. Tulevana amanuenssikesänä näitä taitoja pääsee toivottavasti hyödyntämään käytännössä ja kehittämään entisestään.
Paras paikka kohtaamiselle on mikäpä muukaan kuin Kiltis. Parin vuoden hiljaiselon jälkeen Kontinkankaalla käyvää pöhinää ja Kiltiksen antoisia keskusteluita kahvin (ja ilahduttavan usein myös kauramaidon) äärellä on oppinut arvostamaan ihan uudella tavalla. Sieltä on saatu monet kullanarvoiset vinkit vanhemmilta kollegoilta epätoivon hetkillä ja toisaalta päästy jakamaan kuluneiden vuosien aikana karttunutta perimätietoa nuoremmille. Mieleen jääneitä keskusteluja on päästy käymään myös killan tempauksissa ja tapahtumissa, harrasteryhmissä ja Walhallan paljussa.
Taannoinen C. Linnanmäen proffisviikko sai olon haikeaksi – useita tuttuja naamoja, kun ei koulun käytävillä enää tulevaisuudessa tule vastaan. Toisaalta samalla konkretisoitui se, että kohta on taas yksi lukukausi paketissa ja tässähän ollaan itsekin jo opiskelujen puolivälissä (hui!). Kaikkea hauskaa on onneksi vielä tällekin keväälle tulossa. Nyt voi jo tuulettaa, että me Igitkin pääsemme vihdoin näin kolmantena opiskeluvuonna viettämään ihka ensimmäistä opiskelijavappua! Ja Medixejä! Eiköhän siis lääkisläinen lääkiksen lääkiskuplastakin muista tuota pikaa, että Oulussa on muitakin opiskelijoita kuin me kontinkankaalaiset ja toisaalta, että medisiinareita löytyy muualtakin kuin Oulusta.
Ohivilistäviä tunturimaisemia ihaillessa ja iloisia vastaantulijoita tervehtiessä en voinut olla miettimättä, että olisipa ainutlaatuista viettää joskus ihan kokonainen talvi- ja miksei kesäkausikin Oulua pohjoisemmilla leveysasteilla. Kokemisen arvoisia paikkoja löytyy toki monesta Suomen kolkasta ja näissä voi ammatillisen opin lisäksi nähdä elämänmenon erilaisuutta ja ammentaa jotain uutta jokapäiväisistä kohtaamisista. Kohtaamisen laatuun vaikuttaa tietysti moni asia, mutta keväisessä tunturissa on keskimääräistä paremmat edellytykset hyvälle kohtaamiselle, siitä olen varma.
Inspiroivia kohtaamisia odotellen,
Iina Kurki
C. Ignatius
Jos joku asia mietityttää sinua urapolun suunnittelussa tai sinulla on uusia ideoita Oulun lääkiksen ja MediAvun yhteistyöhön, nappaa Iinaa hihasta tai ota yhteyttä!